Ajattelin vähän valottaa biomekaniikka tuon vanhan viisauden taustalla. Palataan ensin kuitenkin ajassa taaksepäin, vaikka viistuhatta vuotta. Ihmiset keräsivät päivät ruokaa, ja palasivat leirille illaksi, valmistivat keräämistään aineksista/metsästämistään eläimistä ruokaa ja söivät sitten yhdessä jakaen saaliinsa. Ruoka suli yön aikana, elimistö käytti ravinteet parhaaksi katsomallaan tavalla, ja varastoi 'ylimääräisen' energian seuraavaa päivää varten. Aamulla ennen sen päivän retkiä syötiin tietenkin vielä aamupalaa, jos jotain jäi tähteeksi illalla. Eli paasto ja syöminen vuorottelivat päivän mittaan.
Sitten takaisin tähän päivään. Länsimaalaisilla on yllinkyllin ruokaa, ainakin useimmilla, päivän aikaa syödään usein, niin ettei ihmisille ehdi nälkäkään tulla normaalisti, eikä useimmilla kulu juurikaan energiaa ruuan hankkimiseen. Kun ihminen saa ruuastaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, alkaa elimistö käyttää energiaa energian varastoimiseen-> veren sokeri laskee, tulee 'nälkä', ja liian helposti tämä saa ihmisen syömään lisää, jos siihen vain on mahdollisuus. Ja tästä tulee sellainen loppumaton kierre, mikä loppuu vain lopettamalla syömisen vähän pitemmäksi aikaa, esim viikoksi. Ja se 'nälkä' loppuu usein parissa kolmessa päivässä, kun elimistö alkaa todenteolla polttamaan kertynyttä varastoa. Samalla poistuu elimistöön kertyneitä myrkkyjä, ja kuona-aineita.
Ja siihen jatkuvaan mahan täyttämiseen liittyy vielä toinenkin näkökulma. Kun ihminen syö mahansa täyteen, niin pallealla ei ole niin paljon tilaa hengittää, toisin sanoen hengityksestä tulee pinnallista ja heikkoa, kun käytössä on vain keuhkojen pintaosat rintakehällä. Ja happeahan elimistö juuri tarvitsee, että se saa poltettua ruuan sisältämät ravintoaineet energiaksi. Tämä tarkoittaa sitä että vaikka ihmiset nykyään syövät jatkuvasti, niin monet kuitenkin kärsivät energianpuutteesta, koska eivät saa tarpeeksi ilmaa hyödyntääkseen syömänsä ruuan.
Maha täynnä ihmisistä tulee laiskempia, ja kun energia sitoutuu ruuansulatukseen, niin sitä on vähemmän käytössä muualle elimistöön, kuten aivoille, rauhasille, lihaksille ym. Lisäksi alitajuisesti ihminen on maha täynnä tyytyväisempi nykytilaansa, vaikka oikeasti elämä olisi päin helvettiä ympäröivässä maailmassa. 'Nälkäisenä' ihminen sen sijaan alkaa miettiä miten voisi parantaa nykytilaansa, energiaa suuntutuu ajatustoimintaa, ja ajatuksista tulee 'korkealentoisempia'.
Ja lopuksi vielä tiivistettynä terveelle ihmiselle nyrkkisääntö mahan täyttöön, Ensin pitää täyttää mahansa hengellä, sitten vedellä, ja vasta sitten voi syödä mahansa 'täyteen' hyvillä mielin=)
Bon apetit
btw. Ihmisten ei pidä syödä elääkseen, vaan elää syödäkseen;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti