"Oi Bharata, kaikkien olentojen alkuperä on tuntematon(ja ilmentymätön), välivaihe on tunnettu(ja ilmentynyt), ja loppu jälleen havaintomme ulottumattomissa. Miksi surra tätä tosiasiaa?
Jotkut pitävät Itseä ihmeellisenä, toiset kuvaavat sen ihmeellisyyttä, kolmannet kuulevat sen ihmeellisyydestä. Ja sitten on vielä niitä, jotka kuultuaan siitä eivät siltikään ymmärrä sitä.
Hän, joka asustaa ruumiissa, on tuhoutumaton, oi Bharata. Sen tähden sinun ei ole tarvis surra luotuja."
En usko että noita säkeitä tarvitsee edes kummemmin selittää, Bharata on henkisyyden opiskelija, kertoja on Krishna, Itsensä oivaltanut sielu. Pistäkää toki kommenttia/kysymyksiä jos siltä tuntuu;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti