Ajattelin jakaa kokemukseni kaikenläpäisevästä, kaikkeutta ylläpitävästä Älystä. Mutta ihan ensin, väärinkäsitysten välttämiseksi, pitää muistuttaa että olen tavallinen ihminen, poika ja yksinhuoltaja isä Maaningalta (Kaikki kunnia isälleni ja äidilleni, sekä siskoilleni jotka ovat omalta osaltaan auttaneet kasvatustyössä=). Minua on aina kiinnostanut luonnontieteet, Luonto Itsessään, ja sen parantavat voimat! En omaa mitään yliluonnollisia kykyjä, eikä minua sellaiset kiinnostakaan, vaikka tiedän että niitäkin omaavia ihmisiä todella on olemassa. Luonnollisuus on minun juttuni;)
Menetin uskoni Jumalaan jo nuorena, vaikka lapsena jotenkin vain tiesin Sen olemassaolosta, kokiessani tämän maailman ihmisten välinpitämättömyyden ja ahneuden niin musertavana omassa elämässäni. Eksyin todella pahoin, olen kokenut masennuksen syvimmän kautta, sukeltanut huumehelvetteihin ja niistä pois. Olen joutunut valtiovallan uhriksi useammallakin tavalla niin että uskoni sivistykseen on pahoin horjunut. Toki tiedän että älyllistä elämää on olemassa, mutta sen löytämiseen tältä pallolta kesti kolmatta vuosikymmentä, kiitos siitä kaikille ystävilleni =)
Sain herätyksen Henkiseen Elämään reilu pari vuotta sitten, A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan perustellessa Kaikkeuden Herran olemassaolon niin kiistattomasti eräässä kirjoistaan että Se kolahti minuun kovemmin kuin yksikään aine tässä maailmassa. Ei se toki mikään lopullinen vapautus kärsimyksistä vielä ollut, mutta Se kipinä on johdattanut minua tutkimusmatkoillani uskomattomiin seikkailuihin, sekä fyysisillä että henkisillä tasoilla. Se on saanut minut opiskelemaan niin hindulaisuuden, islamin, kristinuskon, buddhalaisuuden, taolaisuuden kuin shamanisminkin oppeja, muunmuassa.
Etsinnöistäni huolimatta en ole löytänyt Henkistä opettajaani ihmisen muotoisena tästä maailmasta, vaan olen ymmärtänyt että Opettajani todellakin on Henkinen, en sitä näe, tavallaan Sen voin kuulla, mutta ennenkaikkea Se johdattaa minua(meitä) Elämässäni hetkestä toiseen, erilaisiin tilanteisiin ja kokemuksiin joista on mahdollisuus oppia, kun vain pidän(/mme) mieleni avoimena. Se joka minua(meitä) opettaa on kaikki kaikessa, ei mitään ole Sen ulkopuolella, ja Se sisältyy kaikkeen. Ainut mikä meidät pitää Siitä erossa on oma mielemme, se harhaluulo että olisimme Siitä jotain erillisiä olentoja, vaikka toki erilaisia olemmekin.
Zen, OM, tat, sat, cit, ananda, whatever, kaikki ovat saman Asian nimiä, kuvauksia Nimettömästä, Siitä Äänestä mitä ei voi korvin kuulla, siitä virrasta mikä ei ole sähköä saati vettä vaan jotain paljon hienojakoisempaa. Jotain mikä läpäisee kaiken, ja jonka pinnalla kaikki ilmentyy värähtelyinä, aaltoina, vaikka Se Itse pysyy paikoillaan, niinkuin merikin pysyy tyynenä aaltojen alla. Se Itse on tyyneys, joka ylläpitää kaiken, niin elävän kuin elottomankin. Sitä ei voi sanoin kuvailla, vaan Se on Itse koettava ymmärtääkseen Sen elävöittävän vaikutuksen, Sen Onnen ja Autuuden tunteen joka on löydettävissä Itsestä joka ikinen hetki. Siihen vakiintuminen on haastavaa, itselläkin vielä työn alla, vaikka koko ajan keskittymiskykyni paraneekin, niin kaltaiselleni levottomalle persoonalle todella vaikeaa. Varsinkin nykyisessä hektisessä maailmassa Rauhan löytäminen ja ylläpitäminen on miltei mahdotonta, mutta sitäkin antoisampaa, kun Sen oppii!
Rauhaa ja rakkautta, onnea ja autuutta kaikille Teille!
Tulkaa toki rohkeasti kysymään mitä haluatte, jaan tietojani mielelläni, vaikken niitä mielellään kenellekkään tyrkytäkään.
Ystävällisin terveisin 1<3
Mauri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti