Nytkun on palkkaorjuus sopimus rauennut, ja alan pikkuhiljaa toipua siitä, voisin pikkuhiljaa jatkaa tätä projektia. Tällä kertaa ajattelin jakaa visioitani paremmasta huomisesta, pelkkä kritisointi ja epäkohtien kritisointi kun ei johda mihinkään jos (tuntuu että) ei ole vaihtoehtoja tarjolla.
Ihan ensin heitän yhden ajatuksen eetteriin, kaikkien näkyville! Miltä kuulostaisi Maailma, jossa ei tarvitse huolehtia ruuasta, juomasta, asunnosta tai terveydenhuollosta? Kaikki elämiselle välttämätön olisi kaikkien saatavilla, ilman rahaa tai muita vastikkeita? "Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta" ajattelette. Väärin, kaikki tuo on mahdollista, vaikka nyt heti jos niin yhdessä päätetään. Ruuan tuotanto voisi olla kansallistettua, samoin kuin energiantuotanto ja -jakelu, kaivostoiminta oikein toteutettuna toimivaa ja ihmisiä hyödyttävää, terveydenhuolto voisi olla sujuvaa, kaikille ilmaista ja kokonaisvaltaista.
Luonnovaroista ja ajastamme täällä ei kukaan ole pyytänyt maksua, onko siis oikein että me vaadimme maksua niistä muilta, myymme itseämme ja luontoamme vieraille valloille, päättäjät ostavat niitä kansalaisilta itselleen rahalla joka on luotu tyhjästä, käärivät kermat päältä ja jättävät kuravedet kansalle! Niinkauan kuin ihmiset ajattelevat, että "minun täytyy saada korvausta käyttämästäni ajasta" ideaaliyhteiskunta pysyykin vain ideaalina, kaukaisena haaveena. Miten olisi pieni asennemuutos? Sensijaan että tehtäisiin palkkatyötä, tiukoilla ehdoilla ja sopimuksilla, byrokratian jäykkiä rattaita pyörittäen, voisimme tehdä yhdyskuntapalvelua joustavasti omien kykyjemme ja voimiemme mukaan. Esimerkiksi 6 tuntia neljänä päivänä viikossa, ei varmaan kuulosta useimmista ylinvoimaiselta? Jos "palkkana" olisikin hyvä mieli hyvästä työstä, ja jokaiselle voisi maksaa vaikka pientä päivä/lomarahaa, matkailua, huvituksia ja luksustuotteita varten. Paha saa kyllä palkkansa!
Kristityt rukoilevat Isä meidän-rukouksessaan "anna meille velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteexi niille, jotka ovat meille velassa!" Kuinka moni ajattelee, että voisi edes teoriassa toimia näin? Kuinka monet ovat eksyneet, ja unohtaneet Elämän päämäärän, Sen Korkeimman tavoitteen mikä Ihmisellä pitäisi täällä eläessään olla? Ihmisiin on juurrutettu Herran pelko. Ikävä kyllä on unohtunut, ettei meidän tarvitse pelätä kaikkia rakastavaa Korkeinta Herraa, vaan näitä maallisia herrojamme, jotka häikäilemättömästi säätävät lakejaan omia tarkoitusperiään varten. Ihmisiä ja omaa pahuuttamme meidän tulisi pelätä eikä Jumalaa. Jos jumalanne on kostonhimoinen ja pelättävä, palvelette väärää herraa.
Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että "jos minulla vain olisi rahaa sen ja sen verran, saisin kaiken haluamani!" Väärin! Ihmisen halut ovat loputtomat, niitä ei voi tyydyttää mikään, jos niille antaa vallan. Sen sijaan haluistaan luopumalla, tajuaa että voi olla tyytyväinen hyvin vähään! Siihen että saa jokapäivä vähän ruokaa, ystäviä joiden kanssa jakaa ilot ja murheet, että on lämmin ja rakastava koti jossa levätä pois päivän huolet ennen nukkumaan menoa ja seuraavan päivän haasteita. Me olemme unohtaneet Kaikkeuden Lähteen, Sen kuka päättää mitä saamme ja mistä saamme luopua.
Kääntykämme Hänen puoleensa nöyrällä ja kysyvällä asenteella, mitä voisimme tehdä Hänen hyväkseen jotta tekisimme Hänet tyytyväiseksi. Hän kyllä tietää tarpeemme, ja huolehtii niistä, ilman että pyytäisimme Häneltä yhtä ja toista! Kaikki mitä tarvitsemme, tulee elämäämme silloinku tarvitsemme, kun vain luottaa Korkeimpaan! Kyse ei ole rahasta tai mistään muustakaan. Hän järjestää rahaa jos sitä todella johonkin tarvitsemme. Tai Hän järjestää niin että menetämme kaiken jos näkee sen omaksi parhaaksemme. Sillä emmehän me täällä voi todella mitään omistaa, kaikki mitä saamme on lainaa, ainostaan muistot ja kokemukset säilyvät. Kaikki mitä tehdään Herran Hengessä, säilyy ja kestää sittenkin kun maallinen taival tulee päätepisteesseen!
Ei Herramme halua että palvelisimme häntä kuin jotain yliluonnollista, vaan luonnollisena, niinkuin ystävää kohdellaan. Hän haluaisi että rakastaisimme kaikista vähäisintä, niinkuin rakastamme kaikista kauneinta ja Korkeinta, sillä Hän Itse on meissä jokaisessa. Me olemme osia Hänestä, eikä yksikään osa ole täydellinen yksinään vaan jokainen osa täydellistyy vasta kun vapaaehtoisesti rakkaudella antautuu kaikista suurimman kokonaisuuden palvelukseen
Etsikää Todellista, kaiken anteeksi antavaa Herraa Itsestänne ja sydämestänne, niin löydätte Hänet! ymmärrätte että Hän on aina ollut vierellämme, sisällämme ja ympärillämme. Se joka On, On Sitä kaikkialla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti