Srimad-Bhagavatam 2.Laulu 2. runo 27.säe

"Satyaloka-planeetalla ei ole surua, vanhuutta eikä kuolemaa. Siellä ei ole mikäänlaista tuskaa eikä mitään huolia, paitsi kun sen asukkaiden tietoisuus saa heidät tuntemaan sääliä niitä kohtaan, jotka eivät tunne antaumuksellisen palvelemisen menetelmää ja joutuvat siksi kärsimään aineellisen MaaIlman voittamattomista kurjuuksista." Ja minä tiedän kokemuksesta,että näihin on mahdollista päästä jo ELÄESSÄÄN. Totta puhuen me jo elämme Korkeimman Herran Valtakunnassa, vaikka Sitä nyt varjostaakin aineellisuus. Tämä ainutlaatuinen Maa-planeetta on tehty Hänen Luontonsa kuvajaiseksi, ja vaikka tämä niin sanottu aine pian katoaakin, niin Hänen puhdas Luontonsa tämän saastaisen pinnan alta ei häviä, se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihmisten vain pitää opetella muistamaan kuulemalla ja lukemalla siitä, ja lisäksi katselemalla, haistelemalla, tunnustelemalla, kuuntelemalla ja maistelemalla tätä aineellista versiota mielellään;) Ei sitä voi aineellisilla silmillä nähdä, mutta sen voi tuntea ja nähdä vaikka silmät kiinni, kun mieli on vakaa, kirkas ja puhdas. Ja paras tapa sen puhdistamiseen on istua alas ja rauhoittaa Itsensä Hengittämällä. Eihän vesikään sangossa tyynny ennenkuin sen laskee maahan. Samalla voi mietiskellä sitä täydellisen hyvää ja tahratonta Jumalaista puolta, joka meissä on aina ollut, ja tulee aina olemaan=D