Kaikki on MEissä! Minä on ME yksilötasolla, kuitenkaan "minä" ei ikinä ole yksin, vaan se on aina osa MEitä. Toisaalta MEitä ei olisi ilman "minua". "Minä" on vain käsite, joka mahdollistaa yksilöllisen toiminnan tässä ympäristössä, kuitenkin se on harhaa, sillä emme voi erottaa ITSEämme pinnallamme elävistä pieneliöistä.
Olemme ilmaa jota hengitämme, ja se on samaa jota kaikki elävät tässä maailmassa hengittävät. Olemme vettä jota juomme, sitä samaa, joka on kiertänyt tällä planeetalla aikojen alusta. Ja olemme myös ruokaa jota syömme, ja sitä rahdataan meille joka maailman kolkasta tätä nykyä, ja kaikki mitä sille tapahtuu ennenkuin se päätyy vatsoihimme, jättää siihen jälkensä. Kuinka siis voisimme sanoa itse jotain erillisiä osia maailmasta, kun todella olemme pienen pieniä osia kokonaisuudesta. Ei kuitenkaan merkityksettömiä, sillä jokaisella osalla on tarkoituksensa, vaikka äkkiseltään joku osa voi tuntua tarkoituksettomalta.
Yksikään kone ei voi toimia moitteetta ilman olennaisia osiaan, ja jokainen meistä on olennainen osa tästä kokonaisuudesta. Niinkauan kuin kuvittelemme olevamme jotain erillistä, jotain millä ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta, tämä yhteisö ei voi toimia niinkuin se on suunniteltu. Ja uskokaa tai älkää, tämä suunnitelma on virheetön, jokaikinen virhekin on ohjelmoitu koodiin, josta jokaikinen dna-pätkäkin on osa. Jos ihmiset voivat ohjelmoida pelin, jossa jokaikisellä valinnalla on seurauksensa, ja kuitenkin lopputulos on ohjelmoijan tiedossa, niin kuinka muka ei jokin Ihmistä paljon suurempi olisi voinut ohjelmoida "evoluutiota". Se on harhaa, vaikka se totta onkin. Se on osa luomistyötä, ja se on viittä vaille valmis!
Ihmiset toimivat Herran luomistyön välikappaleina, kun me Itse niin valitsemme. Vasta Ihmiset työllään tulevat täydellistämään tämän luomuksen, niin että lopulta olemme yhtä luontomme kanssa! Kuvitelkaa kaupunkeja jotka ovat osa maailmanlaajuista puutarhaa, niinkuin muurahaisten keot ovat osa metsää. Puutarhoja, joissa ihmisten asumukset ovat osana sitä eikä jotain luonnosta "erillisiä" komplekseja, niinkuin nykyään kaupungit ovat, rasitteita ympäristölleen ja asukkailleen. Koettakaa kuvitella Metropoleja, joissa iso osa ruuasta kasvatetaan paikanpäällä, monessa eri kerroksessa, niin että se on kaikkien saatavilla tasapuolisesti, riippumatta siitä kuinka "rikas" tai "köyhä" on.
Tämä on jo mahdollista, se on aina ollut ja tulee aina olemaan, koska sieltä kaikki on lähtöisin, ikuisuudesta, missä tämä on jo totta. Eikä tälläisen symbioosin luominen ople rahasta kiinni, vaan ihmisten tahdosta, vapaasta valinnan mahdollisuudesta. Nykyään vaan tuntuu että kaikki luonnollinen ja "normaali" on demonisoitu, ja ihannoidaan kaikkea luonnotonta ja synteettistä. Toki teknologia kuuluu osana luonnolliseen elämiseen, onhan ihmisruumiskin kone, joka reagoi ympäristöön koodinsa mukaan. Joka ikinen elävä olento on "vain" energiahiukkanen, symbioosissa lukemattomien muiden kanssa, ja ruumis, oli se sitten ihmisen tai muun elämänmuodon, on kone, jota ME elävinä ohjaamme, kun niin valitsemme.
Ihmisen tarvitsee vain valita, ennenkaikkea asenteensa, millä toimii tässä maailmassa. Meneekö vaistonvaraisesti opittujen ohjelmien mukaan, vai alkaako itse luoda itselleen uutta ohjelmaa, niiden haittaohjelmien tilalle, jotka on opittu useiden sukupolvien aikana. MEillä on mahdollisuus valita, tavottelemmeko vain lyhytnäköisesti ja itsekkäästi omaa etua, vai alammeko toimia yhdessä ihmisyhteisönä Korkeampien päämäärien hyväksi. Lopulta se on kuitenkin aina myös yksilön oma etu!!!
